Kantapääopiskelu eri vuodenaikoina on kaikkien parasta.

Luennoilla tai oppaista opitut jutut muistaa vain aikansa mutta kaikki maastossa vietetty aika jätti minulle varusmiesaikana (leireillä, ei "perustetsaamassa") lähtemättömän muistijäljen, jonka opit ovat edelleenkin varsin kirkkaana mielessä.

Mielestäni haastavat ja/tai äkillisesti muuttuvat sääolot ovat kullanarvoista oppia toimintaa varten. Koska säähän ei voi vaikuttaa, pitää oppia kantapään kautta miten minimoida niiden vaikutus ja tuntea rajoitukset. "Ei sotaa käydä Strömsössä."