Hey! Scholars! If you're using someone's work in your class, sometimes it's nice to email them and tell them, because then they might feel good about their research instead of entirely crushed by the academic humanities' ongoing descent into the grave
Eräs merkittävä virstanpylväs saavutettu: ensimmäinen väitöskirja-artikkelini on julkaistu! Pitkistä taipaleista puheenollen, kuva on Karhunkierrokselta vuodelta 2022, jolloin ajatus tästä tutkimusaiheesta alkoi kehkeytyä mielessäni.
Selvyyden vuoksi olisi hyvä pyrkiä kieltämään myös ainakin sanat jarruttaminen, typeryys, denialismi ja opportunismi, menevät nyt niin helposti sekaisin politiikan kanssa.
”Kuinka mielekäs on sellainen palkitsemismekanismi, joka mittaa arkkitehtuurin arvoa ilman mittakaavaa sellaisessa ilmapiirissä, joka ei kannusta riskinottoon eikä siedä erilaisuutta?” Jep. Arkkitehtuurin Finlandia pelaa varman päälle, eikä juuri puhututa. Kiitos @bookmarchitect.bsky.social 🔥
Taas kirja-asiaa! Maailmanrakastajan salongin Pienessä mökkikauden avauksessa keskusteltiin eilen Jarno Valkosen Mökin kanssa ajattelusta, sekä Matthew B. Crawfordin Elämän korjaajista. Kiitos juttutuokiosta @huippumisukka.bsky.social ja Iida Kalakoski! #kirjataivas #ForHer
Kirjan kansi: Andri Snær Magnason, Ajasta ja vedestä
Viimeinen päivä #lukuviikko a. Sen kunniaksi tämänhetkinen sängynvieruskirja, jonka äärellä on välillä pitänyt itkeäkin. Kaunis ja surullinen kuvaus kaikesta siitä, mitä on menetetty, menetetään ja tullaan menettämään. Sokeudesta ja järjettömyydestä.
Metsäaiheisen tutkimuksen suunnittelua kollegan kanssa asianmukaisessa ympäristössä Hervantajärvellä. Varsinkin ideointivaiheessa juttu luistaa luonnossa kävellessä - tämä todettiin myös @hidasilmari.bsky.social kanssa viime viikon käsikirjoituskävelyllä Pyynikillä. #mehtuuhommat
Joo! Löysin kaksi keskimmäistä osaa uusintapainoksia divarista. Vielä kun sais käsiinsä kaksi muuta (ja varsinkin ekan) voisi alkaa lukemaan uudestaan.
Maria Gripen Varjo-sarja teki lähtemättömän vaikutuksen salaperäisyydellään ja syvyydellään. Viimeisessä osassa on suorastaan eksistentialistinen peilikohtaus, joka sai kananlihalle. Myös Aila Meriluodon Vihreä tukka oli tärkeä pitkälle nuoruuteen.
Suuren Metsädialogipäivän keskustelu teemalla ”Metsät & rakennettu ympäristö” päättyi toiveisiin siitä, että arkkitehtuurin ja metsien suhde voisi tulevaisuudessa olla symbioottinen, restoratiivinen tai jopa rakastava. Kiitos keskustelijoille! Järjestäjänä #ForHer -tutkimusryhmä. @koneensaatio.fi
Mä uin aina vaan puol kilsaa, koska todellinen syy mennä halliin on sauna 🥰
Jeppistä jee -indeksille ääni ☝🏼
Hallilan ratikkapysäkki 🤓
Hallitus sahaa meidän kaikkien yhteistä oksaa. Olen ollut tällä viikolla jo kahdessa tapahtumassa, joissa tunnustetaan metsien merkitys suomalaisille. Metsä on meillä sielussa ja kielessä. Onko edes meitä ilman metsää? ”Noita kuusia ei saa kaataa. Ne ovat täynnä runoja” - Eeva Kilpi
#toisaalta, sivullisuus avaa mahdollisuuksia luoda rihmastoa, josta voi putkahtaa esille milloin mitäkin, vaikkapa sauna paikalliseen majataloon! Olemme täällä kaksi viikkoa rakentamassa Tatsunon saunakulttuuria japanilaisten nuorten kanssa. @hidasilmari.bsky.social
Terveiset Tatsunosta! Tämä pieni japanilaiskaupunki Naganon vuoristoseudulla oli aikanaan eloisa junaliikenteen solmukohta, kunnes vuoren lävistävä tunneli karkotti kävijät ja kaupunki alkoi vaipua unohdukseen. Isäntämme Kota-san on pelastanut hylättyjen talojen aarteita varastoonsa. 1/2
Joo täytyy myöntää että olen suuri Pasi Heikura -fani 😅
”Sillä on väliä, millä tarinoilla tarinoita kerrotaan, millä käsitteillä käsitteitä ajatellaan - - millä järjestelmillä järjestelmiä järjestetään.” -Donna Haraway. En saa kyllikseni tästä ajatuksesta, olen mutustellut sitä jo monta päivää.
Sydän särkyy ja pää räjähtää tästä lyhytnäköisyydestä.
Areenassa tämä kaunis, koskettava, lempeä ja runollisen kipeä elokuva, Havumetsän lapset. Suosittelen.
areena.yle.fi/1-65695642
Juttu kertoo myös yliopistotyön rihmastoituvasta luonteesta: mitään näistä asioista en olisi tehnyt ilman kohtaamisia ja keskusteluja lähelläni olevien, inspiroivien ihmisten kanssa. Kiitos kaikille jutussa mainituille ja mainitsemattomille, työ jatkuu. 2/2
Hyppään mukaan sinitaivasteluun tämän @alustalehti.bsky.social jutun siivellä. Purkupäiväkirjani valottaa, miten satunnaiset havainnot versovat oman rakennetun lähiympäristön vaalimiseksi, sekä tutkimus-, opetus- ja taiteelliseksi työksi. 1/2 www.tuni.fi/alustalehti/...
Kaltaiseni kontribuoivat: ”Kas, kas. Kylläpä kakadu kehitteli kieron katoamisen. Kunpa kotiutuisi.”, kaipaili kuoma. Kaveri kiirehti komppaamaan: ”Kerrankos kakadu Kauhajoen kyliltä kohdataan - kohta kaiketi käy kotia kohti. Kuulostellaan, kertovat kai kuinka kävi.”
Kukaties kaija kohtasi kalman, karkulaiselle käynee kalpaten 😞
Joo, itsekin hillosin sitä kaksi vuotta ennen kuin uskalsin lukea.
Iida Rauman Hävityksessä oli tämäkin nostettu hienosti esille kaunokirjallisuuden keinoin. Miten on hyllymetreittäin kasvatustieteeksi kutsuttua kirjallisuutta, jossa pohditaan mitkä ominaisuudet tekevät yksilöstä kiusattavan 🙄.