Samaa oon miettinyt. Vastausta mulla ei ole. Lähimmäs oon päässyt ajatuksella WhatsApp-ryhmästä, johon vois kutsua vain hyviä tyyppejä ja jossa sais keskustella vain kivoista asioista.

Sua on nyt kielletty, kuten halusit. Totteleminen on sitten asia erikseen.

Älä käytä TikTokia.

Suora maantie, jonka molemmin puolin huurteisia puita, joihin auringonpaiste osuu. Taivaalla ohutta pilveä.

Kahdessa päivässä ajoin Raaseporista Ouluun. Lämpötila muuttui matkan aikana nollan verran: lähtöpaikalla oli -2°C ja perillä -20°C.

Jään ja lumen peittämä meren lahti, ihmisiä kävelemässä jäällä. Aurinko paistaa, pilvetön taivas.

Tammisaaressa oli tänään nättiä.

Koska valta on kivaa ja vastuu ikävää. Eikä kukaan halua että ois ikävää, kun on hauskempaa, että on kivaa.

Toi on niin tuttua. Mä olin yhdessä it-alan työpaikassa kans yleinen hakukone. Kollegat kyseli kaikenlaista eikä hoksanneet, että mä usein kysymyksen jälkeen naputtelin nopean Google-haun samalla kun höpisin jotain ympäripyöreitä ja sitten kerroin niille, mitä Google vastasi. 🙄

Perusongelma lienee kuitenkin se, että ihmiset on huomanneet, että Maria tietää kaiken ja jos ei tiedä, niin osaa ottaa selvää. Silloin ei kannata ajatella itse, kun on helpompi kysyä Marialta. 🤷‍♂️

Sama kai se missä. Tekeydyt vain pieneksi ja huomaamattomaksi. 🙃

Sun pitää maastoutua paremmin.

Sama homma täällä. Ostokseni oli kahden tulitikkulaatikon kokoinen ja tuli juuri tuollaisessa laatikossa. Noutopaikan vieressä oli pahvinkeräyspiste, joten laatikosta oli helppo hankkiutua eroon. Ei se olisi reppuuni mahtunutkaan.

Punaisella kankaalla verhoiltu sohva, jossa lakatut puiset jalat, käsinojat ja runko. Kuvassa alhaalla lähtötilanne ja ylhäällä sohva uudelleen verhoiltuna.

Ruotsalaisen Carl Malmstenin suunnittelema Visingsö-sohva verhoilutettiin uudelleen alkuperäistä vastaavalla kankaalla. Saatiin hieno sohva, joka sopii oivallisesti 60-luvulla rakennetun talon olohuoneeseen.

VR Pendolino Plus -juna Helsingin rautatieasemalla.

Jouduin taas Pendolino Plussan kyytiin. Ensimmäisellä kerralla jouduin pelkkiä vastakkain istuttavia paikkoja sisältävään vaunuun, joka ei ole hyvä pitkäkoipiselle. Tällä kertaa sain paikan paremmasta vaunusta, mutta siellä haisi. En tiedä, mikä. Epäilen sisustusmateriaalia tai puhdistusainetta.

Aurinkoisena pakkaspäivänä metsässä vastavaloon otettu kuva. Aurinko paistaa puiden välistä. Etualalla polku.

Pakkaspäivä on kaunis, mutta ei haittaa, jos kevät alkaa pian.

Jos ois suojasää, niin ehdottaisin, että tee lumiukko. Mutta kun ei ole, niin en osaa ehdottaa mitään.

Kuva painetusta tuoteluettelosta, jossa on linkki "Katso tuotevideo".

Kätevää, kun painetussa tuoteluettelossa on linkki tuotevideoon.

Saan minäkin joskus. 🙃

Säilytyslämpötilan mukaan. Uuden kaapin käyttöönoton jälkeen selvitin lämpötilat eri hyllyillä ja ovilokeroissa. Tämän selvityksen jälkeen oli helppo päättää eri tuotteiden oikeat säilytyspaikat.

"Manifestointi trendaa somessa" tai jotain sinnepäin. En tuota nytkään täysin ymmärrä, mutta esimerkiksi 30 vuotta sitten tuota ei olisi varmaan tajunnut kukaan. Näin se kieli (ja maailma) muuttuu.

Hauska! Tuota pitää kokeilla jossain maltillisen kokoisessa ympäristössä.

Kuiville kantapäille tarkoitetut voiteet toimii hyvin ainakin puusepäntöissä kuivahtaneille räpylöille.

Vituiksi meni siis heti alussa. Toisaalta mitä muutakaan saattoi odottaa?

Silloin Tapani pisti tuulemaan, mutta en se minä ollut.

Lumeton piha, joka on osittain auringonvalossa.

27.12.2025. Taas yhdestä joulusta selvitty. Elämä jatkuu.

Hätäiseksi on some mennyt. Näin 10 sekunnin pituisen videon (tai kelaksihan sitä pitää sanoa), jonka alussa luki "wait for it" ja se, mitä siinä piti odottaa, tapahtui 1-2 sekunnin kohdalla.

Oli mielenkiintoinen kokemus ajaa pimeässä kasitieltä Vöyrin ja Vähäkyrön kautta Laihialle. Meilläpäin oon tottunut siihen, että jos vastaan tulevan auton valot näkyy, niin tie menee siihen suuntaan. Mutta tuolla peltolakeuksilla väliin mahtuu sen seitsemäntoista mutkaa, kaikki eri suuntiin.

Silloin, kun vielä annoin fyysisiä joululahjoja, paketoin ne kahdesti luettuihin sanomalehtiin, ja sidoin paketit kokoon paperinarulla.

Ruuanlaittoa, eteisen seinän maalausta, kirjan lukemista, herkkujen syöntiä ja aamupäivällä sateen ollessa tauolla kävely metsässä vakituisen hellun kanssa.

Aikamoinen pohjanoteeraus oli se kyllä.

Äh. Epäkiva kävely.