Olin kuulemassa Siri Hustvedtiä, kun hän kertoi uudesta kirjastaan. Siri ja Paul Auster olivat kirjallisuuden tunnetuimpia pareja.
Ghost Stories kertoo surusta, rakkaudesta ja siitä, miten toinen jää läsnäolevaksi. #kirjataivas
Meillä on pian kunnallisvaalit. Tämä on kotikaupunkini vaalilippu eli -lakana. Äänestän tällä kertaa kirjeitse, sillä enhän edes näe nimiä missään vaalikopin hämärässä.
Pitääpä tutustua tähän!
Missä romaanissa on mielestäsi erityisen hyvä tai onnistunut loppu – sellainen, joka jäi vaivaamaan tai tuntui täydelliseltä päätökseltä? Ja miksi? #kirjataivas
“Oletko räppäri?” kysyi oppilas, kun laskin ryhmän oppilasmäärän suomeksi.
(Oppilaat olivat eri puolilta Eurooppaa – eivätkä olleet kohdanneet minua aiemmin.)
Muistutus itselle: Kun menet kollegoiden kanssa syömään, valitse helppo naposteltava — vaikea yhtä aikaa syödä, kuunnella ja jutella, kun osa puhuu englantia ja osa saksaa, eikä kumpikaan ole kenellekään äidinkieli.
Metrossa tänään: suunnilleen ikäiseni nainen kuulokkeet korvilla, lauloi hiljaa mukana. Radio goo goo
Radio ga ga... Sain sen korvamatona mukaani.
Ulkosuomalaisena on otettava kaikki keinot käyttöön, jotta suomen taito pysyy hyvänä. Siksi kirjoittelen välillä kummallisia tarinoita, esimerkiksi kaverin ottamiin kuviin (lupa julkaisuun on).
En ole vielä lukenut sitä. Louis kertoi edellisillan Düsseldorfin-vierailustaan, että eräs mies oli pyytänyt nimmaria juuri siihen iäkkään äitinsä puolesta. Kirja oli muuttanut tämän elämän. Äiti oli lukemisen jälkeen päättänyt uskaltaa tehdä asioita, joihin ei aiemmin ollut rohjennut ryhtyä
Eilen Édouard Louis Münchenin Literaturhausissa puhumassa romaanistaan L'effondrement (jonka saksannosta olen juuri lukemassa). Kirjailijan esiintyminen teki vahvan vaikutuksen. Lämmin, herkkä ja sympaattinen.
#kirjataivas
Revontulten alla. Piirsin ja maalasin tämän tänään digitaalisesti.
Onko muita, joiden sormet ei toimi noissa McDonaldsin tai muiden pikaruokapaikkojen tilausnäytöissä?
Aina joudun luovuttamaan. Ehkä ihan hyvä...
Maalasin syksyn tulon!
Tarvitsen ideoita
seuraavaan digikuvaan,
piirrän sen sitten sinulle
(jos osaan, olen pelkkä harrastelija 😁 ). Saa
ehdottaa, olen tehnyt
aiemminkin tilaustöitä.
Sakdan pitkänmatkanjunissa (IC/ICE) ei yleensä ole vaunua numero 13, vaan numerointi hyppää 12:sta suoraan 14:ään. Terveisiä Hampurista Müncheniin matkaavasta junasta, vaunusta numero 14.
Luin myös nyt kesällä, ja vei myös mukanaan. Muutin Saksaan vuonna 1994, ei siis ollut kulunut vielä montaa vuotta Saksojen yhdistymisestä.
Hankittiin viime vuonna uusi keittiö, ja mies sanoi myyjälle, että tämä on hänen viimeinen keittiönsä. Väitin heti vastaan. Mummonsa eli 96-vuotiaaksi, vanhempansa ovat nyt noin 85-vuotiaita ja hyvin aktiivisia. Mies vasta 61-vuotias. Ei tuo uusi keittiö nyt niin laadukas ole...
Residenz München – Hienosti säilynyt kuninkaallinen palatsi aivan keskustassa.
Englischer Garten & Biergartenit – Rentoudu valtavassa puistossa, käy vaikka surffaajia katsomassa Eisbachilla ja nauti olutta klassisessa biergartenissa.
Tai esim.: Deutsches Museum – Maailman suurin tekniikan museo, täynnä kiinnostavaa nähtävää (mm. avaruustekniikka, lentokoneet, fysiikka).
Joo, kandee.
Ei Euroopan kuumin paikka tänään, mutta tämäkin minulle liikaa. Herätys aikaisin, että ehdin ennen pahinta kuumuutta kauppaan. Huomenna "freesinä" kouluun, kokouspäivä.
Münchenistä myös kuuma. Loma ei ole vielä alkanut, mutta onneksi osa kouluvuoden viimeisistä kokouksista on etänä, eikä tarvitse mennä joka päivä ulos.
Kiitos. 🙂 Näiden tekeminen on minulle kuin värityskirjan värittämistä stressinhallintakeinona, mutta tässä tapauksessa piirrän värityskirjan "sivutkin" itse.
Piirsin kuvan. Ihminen ei ole koskaan I, ja se on kyllä totta. Asento on aina pyöreä johonkin suuntaan. Helpottava totuus, lysähdän paikalleni ja odotan kesälomaa.
#digipiirustus
Kommentti kyseessä, ja nyt muutettu Tonavaksi.
"Danuben rannalle pystytetyllä lavalla", lukee Hesarissa. Nimitetäänkö Suomessa yleisestikin Tonavaa Danubeksi? Näin ulkosuomalaisena kyselen...
Kun olin opiskelija kauan sitten, suomen kielen laitoksella oli japanilaisia opiskelemassa suomea vieraana kielenä. Ihailin heidän oppimiskykyään.
Mikä on lempisijamuotosi? Suomen alkeita opettaessani pidin eniten partitiivin opettamisesta. Paikallissijat luettelen aina hiljaa mielessäni, ennen kuin sanon yhdenkään nimen. Inessiivi, elatiivi, illatiivi...
"Halusin opiskella jotain vaikeaa kieltä." Samaa sanoi minulle moni syyksi, kun vielä opetin suomea kansalaisopistossa. Yksi kertoi rentoutuvansa suomen kurssilla, otin sen kehuna. Tykkäsin alkeiden opetuksesta, mutta sitten ei aika enää riittänyt. (Juttu maksumuurin takana.)
Tilasin uimapuvun. Sain: tilausvahvistuksen, ilmoituksen tilauksen pakkaamisesta, lähetyksestä, arvion toimitusajasta, tarkan toimitusajan, ja lopuksi vielä varmistuksen, että se on perillä. Puuttui vain viesti: Hei, huomasimme että avasit paketin!