Turvallisuuden tunne ei ole vain ajatus â se on kehon syvĂ€ kokemus. Se on hengitys, joka virtaa vapaasti. Se on levollisuus, jossa voi olla lĂ€snĂ€ itselleen ja maailmalle ilman varuillaan oloa ja valmiutta pakenemaan. Samalla tavalla turvattomuus ei ole vain pelkoa mielessĂ€. Se on jĂ€nnittyneet hartiat, yli- ja alivireystilojen vĂ€lillĂ€ sahaava hermosto, levoton sydĂ€n, selittĂ€mĂ€tön ahdistus. Se on keho, joka oppi jo kauan sitten, ettĂ€ jokin ei ollut turvallista.
Ja jos emme tunnista tĂ€tĂ€, kannamme menneisyyden pelot mukanamme, reagoimme asioihin vanhojen haavojen kautta, vaikka nykyhetki olisikin jo turvallinen. Siksi on tĂ€rkeÀÀ oppia tunnistamaan, miltĂ€ turva tuntuu kehossa â ja miltĂ€ sen puute. Kun opimme erottamaan nĂ€mĂ€, voimme myös valita toisin. Voimme antaa itsellemme lupauksen: en enÀÀ hylkÀÀ sitĂ€, mitĂ€ kehoni yrittÀÀ kertoa.
Turvallisuuden löytĂ€minen ei ole yhtĂ€kkinen pÀÀtös, vaan hidas paluu kotiin â takaisin oman kehon viisauden ÀÀrelle, takaisin siihen, missĂ€ rauha asettuu syvĂ€lle luihin asti.
Keho muistaa sen, minkĂ€ mieli unohtaa đïž