Mitä Sosiologipäiviltä jäi käteen? Uusia jätetutkijatuttavuuksia, inspiraatiota tiedeviestintään ja julkisen ajattelun harjoittamiseen, ja nyt aion @tttoivanen.bsky.social tenhoavan esityksen inspiroimana lukea Linkolaa, jotta ymmärtäisin paremmin ekofasismia Suomessa (u/m? 😅).
Vaikka tämä Kleinin kirja julkaistiin 2023, se selittää mielestäni tarkasti sitä, mitä nyt tapahtuu, kun maailma muuttuu vääristyneeksi peilikuvakseen. Ymmärtäminen on ainoa lohtu.
Tänään olen ollut "kuin maani myynyt". Sananparsi saa näiden hirveiden diilien aikakaudella ihan uusia merkityksiä.
Mitä veikkaatte, kumpi pysyy planeetalla pidempään:
a) talouskasvu
b) mikromuovi
Muovi on itse asiassa kyseenalaistanut, jopa romuttanut antroposeenin geologisen määrittämisen, koska se pystyy tunkeutumaan sedimenttien läpi. Latvialaisesta järvestä löydettiin mikromuoveja 1700-luvulta peräisin olevista sedimenteistä. Ihmisen aika porautuu muovin avulla kerrosten läpi.
Pitäisikö ilmastonmuutoksen hillinnästä puhua maanpuolustuksena? Mitä hyviä/huonoja puolia on ilmastopuheen turvallistamisella? Miten näihin turvallisuusuhkiin varaudutaan? Loistavat asiantuntijat keskustelivat selkeästi ja napakasti näistä teemoista, suosittelen lämpimästi, vaikka aihe on synkkä.
Äijä on saanut matkustella leveillä rahoilla pitkin maita ja mantuja sepittämässä juttuja ja etsimässä "Sortavalan ruminta huoraa" (never forget), ja miltei mukiloituu palkintosateen alle, kun vastuulliset toimittajat jättävät tärkeitä juttuja julkaisematta, koska tietoja ei ole voitu tarkistaa.
Tässä on tietysti nyt se tilanne, että en usko että niitä kaikkia voi jättää tuohon poistettuun tilaan. En tiedä, riittääkö pelkkä epäilys sepittämisestä siihen, että noin moni juttu poistettaisiin niine hyvineen. Ehkä joku varoitusteksti jutun kyljessä olisi parempi ratkaisu.
Siis tätä olen ihmetellyt itsekin! Jatkuvasti käytetään sanontoja aivan väärin. Ihme touhua.
Olen kertakaikkisen sanaton. Miten omahyväistä ja tympeää.
Tottakai juttuja voi kirjoittaa lennokkaasti, mutta sepite pitäisi aina voida erottaa tosiasioista.
Todellisuus on monesti tarua ihmeellisempää, miksi se ei ole riittänyt?
www.hs.fi/kulttuuri/ar...
Upee juttukokonaisuus kommenttiosioineen: eka haastatellaan jäbyli, joka on ilmeisesti pitänyt kirjaa kaikista deiteistään ja kutsuu itseään sigmaksi (punainen lippu liehuu) ja sit kommenteissa jengi on aivan kumossa pöyristyksestä ja kertoilee söpöjä juttuja omista suhteistaan. 10min well spent
Eläkekomitea on täällä taas! Neljännen kauden ekassa jaksossa puhutaan eläkeuudistuksesta: mitä se Orpo haluaa sillä saavuttaa, mikä on automaattinen vakauttaja, entä ovatko eläkkeet ylipäänsä julkista taloutta?
Kyytipojaksi suosittelen väkevää kahvia 💯
open.spotify.com/episode/7A8b...
Ensimmäinen sanani oli itseasiassa "n00b"
Simsissä ja muissa peleissä koukutti kyl vallantunne, toisen nahkoihin astuminen ja tietysti onnistuminen. Hirveetä suorittamista ollu kaikki pelaaminen mulle aina! Muka "rentouttavaa", oikeesti samaa grindaamista platformista toiseen, koulussa ja wowissa.
Nuoruuden WoW-, The Sims- ja CS -tykittelyt meni imo osittain teiniaivojen piikkiin, enää ei jaksa pelata useita tunteja putkeen. Nyt koukuttavinta kontsaa IG:ssä on slime- ja saippua-ASMR-videot. En kyl voi sanoa olevani koukussa, ehkä pari kertaa kuussa uppoan rentouttavaan slime-kaninkoloon.
Joo, tää on mulle ehkä eka kokemus siitä, että mä en enää tajua miten nuoriso käyttää digiä. Tai siis, tässä on kyse ihan fundamentaalisesta ajattelutavan ja tiedonhaun muutoksesta.
Tuntuu niin fossiiliselta ajatella, että nuoriso ei tunnu skarpilta vaan vähän pilaantuneelta 🙈
Mulle se näyttäytyy haluttomuutena/kyvyttömyytenä ajatella itse. Mutta onko sellaiselle enää edes tarvetta, jos aina voi tarkistaa ChatGPT:stä, ja sit vähän jalostaa eteenpäin? Herää kysymys, että kuinka tolla tavalla oppii luottamaan omaan ajatteluun? Mut ehkä mä oon vaan dinosaurus 🦖
Olen kurssilla, jossa valtaosa osallistujista on mua n. 10 vuotta nuorempia. Ryhmäkeskustelutehtävissä parikymppiset kysyvät lähes aina ensin ChatGPT:ltä vastauksen, jonka jälkeen miettivät, mitä se voisi tarkoittaa. Olen ollut hyvin hämmentynyt tämän havainnon edessä. 1/2
www.hs.fi/tiede/art-20...
Kärjistäen: yhä useampi juttu kertoo minunkaltaisteni maailmasta minulle, neuvoen ja auttaen. Jutun kriteeriksi riittää yhden ihmisen (usein anonyymi) kertomus ja fiilis. Laajempi konteksti kuitataan sanomalla 'yhä useampi' tai 'moni'. Rakenteiden analyysi, linkitys yhteiskuntaan jää vähemmälle. 2/2
Pidän Hesarin Q&A-pakettia (www.hs.fi/info/art-200...) hyvänä ja kattavana, mutta yksi seikka osuu silmään: aiheiden valintaa koskevassa osiossa korostuu mielestäni palvelujournalismi-näkökulma (vai olenko vain suolaisella tuulella?). Tämä peilaa pidemmän aikavälin muutosta journalismissa. 1/2
Jaksaispa joku vähän penkoa! Kanteluita tehdään usein usual suspecteista: virkistävää, että tulee välillä näitä, hmm, ei-valtavirtaisia kohteita käsittelyyn.
Mä luin Taru Sormusten Herrasta -teoksen tarkistetun suomennoksen, ja voi pojat että oli hyvä. Tolkienille ruusu kiitokseksi ihmeellisen ja yllättävän humoristisen maailman luomisesta ja Kersti Juvalle joku päällikkömiekka upeasta työstä ja uran kaaresta.
Onko kysyttävää päätöksistä? Voin avata ajatuksenjuoksua omalta osaltani!
Mielestäni esim. otsikkolangettava on suht merkittävä. Se palauttaa mieleen, ketä journalismi lopulta palvelee: yleisöä. Kun on kyse vakavasta asiasta, kuten terveysuhasta, pitäisi otsikon olla selkeä harhaanjohtavan sijaan.
Eilen tehtiin JSN:n kokouksessa pari langettavaa otsikkopäätöstä! Esim. Iltalehden otsikko "THL:n johtaja: Näin herkästi lintuinfluenssa tarttuu ihmiseen", johon vastaus jutussa oli basically että "ei tartu lainkaan", sai langettavan.
Täältä näkee eilen tehdyt päätökset:
jsn.fi/jsn-asiavirh...
Oon elänyt suurimman osan elämästäni ilman koiraa, ja ihmettelen miten oon ikinä saanut mitään aikaiseksi. Nyt jos annan koiran hoitoon, niin yhtäkkiä teen töitä kellon ympäri, harpon tapaamisesta toiseen, käyn himassa vain kääntymässä, unohdan syödä enkä aamulla osaa nousta sängystä.
Siis miten ihmiset irroittautuvat töistä, etenkin etätyöpäivästä ilman koiraa? Koira tuo mun päiviin kaivattua struktuuria: aamulenkki on eka asia hampaiden pesun jälkeen, ja työpäivä päättyy lenkitykseen, jonka aikana ajatukset tuulettuvat. Iltalenkistä alkaa sitten yöpuulle laskeutuminen. 🐶
Jos jollakin on jotain suullista tai kirjallista perinnetietoa siitä, mistä asti ja miten jäälyhtyjä on tehty, niin kertokaa, kertokaa heti!!
Kulttuuriykkösessä on teemana valaistuksen historia. Hiljattain yritin etsiä tietoa jäälyhtyjen historiasta akateemista ämpäritutkimustani (!) varten. Tunsin itseni vähän hölmöläiseksi, kun tajusin, että tosiaan, jäälyhdyt eivät ole jättäneet mitään jälkiä meille tutkittavaksi... 🤦🏻♀️⛄
On väsymystä, on kovaa väsymystä, ja sitten on se väsymys, joka iskee haastattelujen ja puuhantäyteisen kenttätyöpäivän jälkeen, kun pitäisi vielä saman illan aikana kirjoittaa kaikki kenttämuistiinpanot puhtaaksi. Instant nuijanukutus 💤
En itse ollut eilen kokouksessa tekemässä tätä päätöstä, mutta mä luulin jo ennen tätä keissiä, että tää ois toimituksille selvää pässinlihaa: omien somejulkaisujen kommenttikenttiin tulisi suhtautua kuin oman julkaisualustan kommenttikenttään.
