20.5.2025 JAA Uutiskirje 5/2025 Toukokuun uutiskirjeessä kerrotaan pitkän podcast-sarjamme päätösjaksosta ja esitellään hyödyllinen vetytaloutta käsittelevä uusi artikkeli. Esittelemme myös BIOS-toimintaa: artikkelin ympäristölupien sujuvoittamisesta, blogiesseet energiahistoriasta ja ilmastovitkuttelusta sekä monia BIOS-tutkijoiden esiintymisiä. Uutiskirjeen voit tilata täältä. BIOS-videoita ja podcasteja löytyy paljon, ja sosiaalisen median kanaviamme ovat mm. Bluesky, Facebook, Instagram, LinkedIn ja Mastodon. Maailmalta Mitä olemme lukeneet? Huhtikuinen artikkeli “Realistic roles for hydrogen in […]
Toukokuun uutiskirjeessä kerrotaan pitkän podcast-sarjamme päätösjaksosta ja esitellään hyödyllinen vetytaloutta käsittelevä uusi artikkeli. Esittelemme myös BIOS-toimintaa: artikkelin ympäristölupien sujuvoittamisesta, blogiesseet energiahistoriasta ja ilmastovitkuttelusta sekä monia BIOS-tutkijoiden esiintymisiä.
Uutiskirjeen voit tilata täältä. BIOS-videoita ja podcasteja löytyy paljon, ja sosiaalisen median kanaviamme ovat mm. Bluesky, Facebook, Instagram, LinkedIn ja Mastodon.
Hubble-teleskoopin kuva galaktisesta kohteesta NGC 604, joka koostuu suurelta osin vedystä. Wikimedia Commons.
Hubble-teleskoopin kuva galaktisesta kohteesta NGC 604, joka koostuu suurelta osin vedystä. Wikimedia Commons.
Maailmalta Mitä olemme lukeneet?
Huhtikuinen artikkeli “Realistic roles for hydrogen in the future energy transition” luo laajan systeemitason katsauksen vedyn mahdollisuuksiin ja rajoituksiin energiajärjestelmien muutoksessa. Elokuussa 2023 BIOS julkaisi aiheesta samankaltaisen kirjoituksen “Mitä on vetytalous?”, joka on hyvä johdatus aiheeseen. Tämä kuuden tutkijan näkökulma-artikkeli kokoaa yhteen tutkimustietoa kuitenkin huomattavasti laajemmin. Artikkeli on ehdottoman tärkeää luettavaa kenelle tahansa, jota vetytalouden suunta kiinnostaa.
Artikkeli lienee ensimmäinen systemaattinen tarkastelu siitä, millaiset ovat vedyn realistiset ja parhaat potentiaalit tulevissa energiajärjestelmissä. Siinä käsitellään vedyn tuotantoa, käyttöä ja kysyntää, kuljetusta ja varastointia, ympäristövaikutuksia sekä erilaisia talousnäkökohtia. Tarkoituksena on erityisesti pohtia, missä käyttökohteissa vihreä vety voisi paitsi olla kilpailukykyistä myös saada aikaan mahdollisimman suuria päästövähennyksiä. Toisaalta artikkeli varoittaa mahdollisista virheliikkeistä, joita vetyinnostuksen vallassa voidaan tehdä.
Vedyn käyttöä tulisi aina verrata vaihtoehtoihin, ennen kaikkea sähköistämiseen, joka on useissa tai jopa useimmissa tapauksissa taloudellisempaa, energiatehokkaampaa sekä tuottaa enemmän päästövähennyksiä – varsinkin kun koko vedyn tuotanto-, varastointi- ja kuljetusketju huomioidaan. Etenkin kuljetuksessa ja varastoinnissa ratkaistavana on edelleen myös merkittäviä teknisiä ongelmia. Sähköistämisen edut ovat selvät esimerkiksi liikenteessä tai asuntokohtaisessa lämmityksessä, kun taas vedyn edut ovat merkittäviä lähinnä tietyillä teollisuuden aloilla.
Artikkeli vahvistaa käsitystä siitä, että rajallista vihreää vetyä tulisi kohdentaa käyttöihin, joissa sille ei ole vaihtoehtoja (esim. lannoiteteollisuus) tai joissa sillä on selviä teknisiä etuja (esim. terästuotanto). On kuitenkin muistettava, että ilman taloudellista tukea tai fossiilisten vaihtoehtojen sanktiointia nämä vaihtoehdot eivät ole tällä hetkellä houkuttelevia. Vihreä vety on toistaiseksi kalliimpaa kuin fossiilisilla tuotettu vety tai esimerkiksi fossiilipohjaiset prosessit terästuotannossa.
Olennainen huomio artikkelissa on, että vetytaloudessa ei ole näköpiirissä samanlaista teknologisen tehostumisen ja halpenemisen kehitystä kuin esimerkiksi aurinko- ja tuulivoimalla, sillä vetytalous koostuu paljon laajemmasta teknologioiden joukosta, jossa osa ongelmista on vanhoja visaisia insinööritaidon pulmia ja osassa tulee vastaan termodynaamisia rajoja. Toisin kuin esimerkiksi tuuli- ja auringonsähkön tuotannon kasvua, jota on johdonmukaisesti aliarvioitu, vetytalouden kasvua onkin systemaattisesti yliarvioitu.
Nykyään valtaosa käytössä olevasta vedystä on fossiilista, maakaasusta tai kivihiilestä tuotettua, ja valtaosa kuluu teollisissa prosesseissa. Pelkästään tämän määrän tuottaminen elekrolyysillä vähäpäästöisen sähkön avulla, eli “vihreänä vetynä”, vaatisi 1,25 kertaa enemmän sähköä kuin globaalisti nykyään tuotetaan tuulella ja auringolla. Veden käytöstä puhutaan vetytalouden kohdalla harvemmin, mutta yllä mainittu vihreän veden tuotanto lisäisi makean veden kulutusta prosentilla globaalisti – lisäksi monet sähköntuotannon kannalta parhaat alueet kärsivät veden niukkuudesta. Onkin tärkeää kehittää elektrolyysitekniikoita, jotka sallivat suolaisen veden käyttöä eivätkä edellytä suolanpoistoa sitä ennen (se lisää merkittävästi energiantarvetta).
Edellä sanottu kertoo vihreän vedyn tuotannon kasvattamisen vaatimasta mittakaavasta, jos nykyisten käyttötapojen ohella tavoiteltaisiin laajempaa roolia energiajärjestelmissä. Artikkelissa arvioidaan vihreän vedyn saatavuuden olevan vähäistä ainakin vuoteen 2040 asti, mahdollisesti pidemmälle, joten käyttötapojen priorisointi on kriittisen tärkeä kysymys.
BIOS Podcast-sarjamme “12 käsitettä maailmasta” tuli päätökseen
Huhtikuussa ilmestyi podcast-sarjamme “12 käsitettä maailmasta” viimeinen erikoisjakso “Taantumus”, jossa Villen ja Teren haastateltavana oli Tero Toivanen. Taantumuksen käsitteen kautta käsiteltiin autoritaaristen liikkeiden nousua ja ilmastopolitiikan takapakkia sekä pohdittiin, miten nämä asiat liittyvät yhteen. Millä tavalla muukalaisvihamieliset, rasistiset ja autoritaariset liikkeet ovat pyrkineet ottamaan ympäristökysymyksiä haltuun? On tärkeää ymmärtää, että ympäristökysymyksen yhteys perinteisiin edistyksellisiin teemoihin kuten tasa-arvoon, vapauteen ja solidaarisuuteen ei ole väistämätön, vaan sitä on rakennettava ja pidettävä yllä.
Kahdentoista varsinaisen jakson ohella sarjassa ilmestyi kahdeksan erikoisjaksoa – eli kaksikymmentä käsitettä, ja koko BIOS-tutkijajoukko oli äänessä. Jaksoista kertyy yhteensä kolmisenkymmentä tuntia kuunneltavaa: perusteellinen ilmainen luentokurssi siis, johdatus ympäristökysymyksen perusteisiin sekä sen uudelleenymmärtämiseen mullistuvassa maailmassamme.
Mikäli podcastien kuuntelu ei ole se juttu, luvassa on samaa kirjallisessa muodossa. Ville ja Tere työstävät parhaillaan teosta 12 käsitettä maailmasta, joka ilmestyy vuoden 2026 alkupuolella, sopivasti BIOS-tutkimusyksikön 10-vuotisjuhlan kunniaksi.
Artikkeli ympäristölupien sujuvoittamisesta
Tellervo Ala-Lahden ja Topi Turusen artikkeli “Ympäristölupamenettelyn sujuvoittamisen ulottuvuudet – Stretegiset hankkeet osana vihreää siirtymää” ilmestyi vuoden ensimmäisessä Ympäristöjuridiikka-lehden numerossa. Kirjoittajat tarkastelevat, millaisia riskejä EU:n vuoden 2024 asetukseen kriittisistä mineraaleista ja nettonollateollisuusasetukseen sisältyy.
Artikkelissa tunnistetaan, että asetusten mukaiseen sujuvoittamiseen liittyy riski siitä, että sujuvoittamistoimet (erityisesti hankkeiden priorisointi) huonontavat paikallisen ympäristönsuojelun tasoa. Lisäksi on epäselvää, missä tilanteessa sujuvoitetut hankkeet oikeasti pystyvät saavuttamaan vihreän siirtymän kannalta merkityksellisiä vaikutuksia. Sujuvoittamistoimiin liittyy myös riski siitä, että EU-asetuksia toimeenpannessaan jäsenmaat keskittyvät pääosin niissä asetettuihin menettelyitä koskeviin reunaehtoin ympäristöllisten seikkojen sijasta.
BIOS-blogissa energiasiirtymästä ja ilmastovitkastelusta
Huhtikuussa ilmestyi Ville Lähteen kriittinen arvio Jean-Baptiste Fressoz’n teoksesta More and More and More, An all-consuming history of energy. Teos on herättänyt paljon huomiota, ja sitä on tulkittu usein virheellisesti. Fressoz käy teoksessa läpi energiajärjestelmien historiaa ja pyrkii osoittamaan, että sellaista “energiasiirtymää”, josta on paljon puhuttu, ei ole oikeastaan koskaan tapahtunut. Energiahistoria ei jakaannut siististi puun, hiilen ja öljyn aikakausiin, eivätkä uudet energianlähteet ole hävittäneet vanhoja, vaan niiden suhde on ollut “symbioottinen”. Esimerkiksi vaikka puun merkitys varsinaisena energianlähteenä on vähentynyt, sillä oli todella pitkään kriittinen materiaalinen rooli kivihiilen ja öljyn tuotannossa. Samalla tavalla kivihiilen tärkeä rooli esimerkiksi teräksen tuotannossa pitää sen sitkeästi osana energiajärjestelmää, joka on teräksestä riippuvainen.
Fressozin on tulkittu väittävän, että energiasiirtymä olisi mahdoton myös tulevaisuudessa, mutta tämä on väärintulkinta. Sen sijaan teos korostaa, että ilmastonmuutoksen aikakaudella on tapahduttava jotain historiallisesti ainutlaatuista. On ajettava tietoisesti alas vakiintuneita ja taloudellisesti kannattavia energianlähteitä. Hän kritisoi sellaista “siirtymäajattelua”, joka sivuuttaa tämän poliittisen haasteen ja perustaa optimisminsa pelkästään teknologiseen kehitykseen, ikään kuin teknologian omat ominaisuudet ajaisivat muutosta. Siirtymäajattelu on saanutkin Friessozin mukaan ideologisen, jopa ilmastotoimia hidastavan roolin, kun se houkuttaa väheksymään poliittisten toimien tarvetta.
Toukokuun lopulla ilmestyvässä BIOS-podcastissa jatketaan keskustelua tästä teoksesta sekä aiemmin Villen tarkastelemasta kirjasta Overshoot.
Ville kirjoitti ilmastoasioista myös toukokuisessa blogiesseessä “Ilmastonmuutos ja aika – eli miksi ilmastovitkastelu ei toimi”, jossa hän pureutuu toistuviin ilmastonmuutosta ja sen ajallista luonnetta koskeviin harhakäsityksiin. Ville muistuttaa siitä, miten ilmastonmuutos kertyvänä ongelmana muuttuu koko ajan pahemmaksi ja miten jokainen viivyttelyn vuosi paitsi tekee urakkaa vaikeammaksi myös pahentaa parhaimpiakin lopputuloksia.
“Jos ilmastonmuutos otetaan tosissaan, on opittava ajattelemaan asiat uusiksi. On ymmärrettävä, että mahdollisimman aikaisin toimiminen on aina parempi kuin myöhemmin. On hahmotettava, että viivyttely sulkee pois hyviä tulevaisuuksia. Ilmastonmuutoksen seuraukset pahenevat jokaisen menetetyn vuoden myötä. Eli mikäli on tosissaan ilmastonmuutoksen kanssa, on hylättävä “ilmastorealismin” kaltaiset puheet, on lakattava valehtelemasta itselleen. Jos ei ole tosissaan, voisi edes olla avoimesti ilmastotoimia vastaan, olla piittaamatta tulevaisuudesta, eikä piilotella moisten valheiden taakse.”
Essee on erityisen ajankohtainen nyt, kun Suomessakin on puhetta ilmastotavoitteiden viivyttämisestä tai alentamisesta. Suosittelemme Mikko Pelttarin kirjoittamaa Suomen Kuvalehdessä ilmestynyttä juttua tästä aiheesta. Kansainvälisestikin on kuultu lisää huolestuttavia ääniä: Iso-Britanniassa Tony Blair on hyökännyt ilmastotavoitteita vastaan, Ranskassa laaditaan ennakkosuunnitelmia jopa tyystin katastrofaalista neljän asteen lämpenemistä varten, ja ajatuspaja Council of Foreign Relations teki “ilmastorealismin” aloitteen.
Muuta
Ville Lähde kävi keskustelemassa Vilma Sandströmin ja Olli Puumalaisen kanssa The Ulkopolitist -podcastissa siitä, miten maailma ruokitaan ilmastonmuutoksen aikakaudella.
Villeä myös haastateltiin Voima-lehteen. Mika Pekkola kyseli BIOS-työstä sekä Villen pitkästä urasta ruokakirjoittajana Hyvä kurkku -blogissa.
”Meille on syötetty 1990-luvulta alkaen ajatusta siitä, että ihminen voi vaikuttaa maailmaan lähinnä kuluttajana ja erillisenä yksilönä”, Lähde sanoo. Samalla toiminta järjestöissä, puolueissa, ammattiliitoissa ja kansanliikkeissä on alettu käsittää toissijaisena.Yksilöllisillä elämäntapamuutoksilla on kuitenkin rajoituksensa, Lähde sanoo.“Kollektiiviset pyrkimykset muuttaa elämää ylläpitäviä järjestelmiä, kuten liikennejärjestelmää, energiajärjestelmää ja koulutusjärjestelmää, ovat monisatakertaisesti tehokkaampia kuin yksilön pyrkimykset mestaroida omaa elämäänsä.”
BIOS-ekonomisti Jussi Ahokas on ollut tietysti säännöllisesti äänessä Raha, talous ja politiikka -podcastissa.
Kannattaa kuunnella myös Ylen Metsä-Suomen jakso, jossa palataan vuoteen 2017 ja tutkijoiden metsäjulkilausumaan, jota BIOS oli fasilitoimassa. Alkuperäisistä allekirjoittajista Panu Halme ja Sampo Soimakallio muistelevat julkilausuman saamaa vastaanottoa.
Antti Majava haastateltiin HS Vision juttuun “Nälkämaan talousihme”:
“”Kainuuta on kautta aikojen riivannut asema resurssiaittana”, Majava sanoo.
”Vaikka sen talous nyt kasvaa, on huolehdittava, että kasvu tapahtuu maakunnan kannalta kestävällä tavalla.”
Hän soisi, ettei historia enää toistaisi itseään. Maakunnan täytyisi olla tarkkana, että myös se hyötyy, kun yhtiöt louhivat metalleja Kainuun uumenista, hakkaavat puita sen metsistä ja ostavat hehtaarikaupalla sen maata.”
BIOS-ekonomisti Jussi Ahokasta haastateltiin Ylelle Trump-kriisistä ja Ilta-Sanomiin puolustusmäärärahoja koskevasta poikkeusluvasta. Puheeksi tulivat myös kysymykset yhteisvelasta ja “tarkkailuluokasta”.
Lopuksi
Kesän korvalle joitain lukusuosituksia: Kuntaliitto selvitti suomalaisten kuntapäättäjien näkemyseroja kestävyydestä, Luonnonvarakeskuksen uusi julkaisu syventyi vaihtoehtoisiin talousnäkökulmiin ja Koneen Säätiö rahoitti uutta ympäristöasioita ajavaa lakitoimistoa.
Nature esitteli tuoretta tutkimusta, joka käsittelee tuoreiden sukupolvien elämää ilmastonmuutoksen keskellä. Guardianin jutussa taas käsiteltiin laajaa kokoavaa tutkimuskatsausta, joka pureutuu luontokadon syihin.
JAA ← Ilmastonmuutos ja aika – eli miksi ilmastovitkastelu ei toimi
BIOS-tutkimusyksikkö
Meritullintori 6 A 14, 00170 Helsinki
(vierailut sopimuksen mukaan)
contact@bios.fi
FACEBOOK
BLUESKY
YOUTUBE
Toukokuun uutiskirjeessä kerrotaan pitkän podcast-sarjamme päätösjaksosta ja esitellään hyödyllinen vetytaloutta käsittelevä uusi artikkeli. Esittelemme myös BIOS-toimintaa: artikkelin ympäristölupien sujuvoittamisesta, blogiesseet energiahistoriasta ja ilmastovitkuttelusta sekä monia BIOS-tutkijoiden esiintymisiä.
Uutiskirjeen voit tilata täältä. BIOS-videoita ja podcasteja löytyy paljon, ja sosiaalisen median kanaviamme ovat mm. Bluesky, Facebook, Instagram, LinkedIn ja Mastodon.
Hubble-teleskoopin kuva galaktisesta kohteesta NGC 604, joka koostuu suurelta osin vedystä. Wikimedia Commons.
## Maailmalta
### **Mitä olemme lukeneet?**
Huhtikuinen artikkeli “Realistic roles for hydrogen in the future energy transition” luo laajan systeemitason katsauksen vedyn mahdollisuuksiin ja rajoituksiin energiajärjestelmien muutoksessa. Elokuussa 2023 BIOS julkaisi aiheesta samankaltaisen kirjoituksen “Mitä on vetytalous?”, joka on hyvä johdatus aiheeseen. Tämä kuuden tutkijan näkökulma-artikkeli kokoaa yhteen tutkimustietoa kuitenkin huomattavasti laajemmin. Artikkeli on ehdottoman tärkeää luettavaa kenelle tahansa, jota vetytalouden suunta kiinnostaa.
Artikkeli lienee ensimmäinen systemaattinen tarkastelu siitä, millaiset ovat vedyn realistiset ja parhaat potentiaalit tulevissa energiajärjestelmissä. Siinä käsitellään vedyn tuotantoa, käyttöä ja kysyntää, kuljetusta ja varastointia, ympäristövaikutuksia sekä erilaisia talousnäkökohtia. Tarkoituksena on erityisesti pohtia, missä käyttökohteissa vihreä vety voisi paitsi olla kilpailukykyistä myös saada aikaan mahdollisimman suuria päästövähennyksiä. Toisaalta artikkeli varoittaa mahdollisista virheliikkeistä, joita vetyinnostuksen vallassa voidaan tehdä.
Vedyn käyttöä tulisi aina verrata vaihtoehtoihin, ennen kaikkea sähköistämiseen, joka on useissa tai jopa useimmissa tapauksissa taloudellisempaa, energiatehokkaampaa sekä tuottaa enemmän päästövähennyksiä – varsinkin kun koko vedyn tuotanto-, varastointi- ja kuljetusketju huomioidaan. Etenkin kuljetuksessa ja varastoinnissa ratkaistavana on edelleen myös merkittäviä teknisiä ongelmia. Sähköistämisen edut ovat selvät esimerkiksi liikenteessä tai asuntokohtaisessa lämmityksessä, kun taas vedyn edut ovat merkittäviä lähinnä tietyillä teollisuuden aloilla.
Artikkeli vahvistaa käsitystä siitä, että rajallista vihreää vetyä tulisi kohdentaa käyttöihin, joissa sille ei ole vaihtoehtoja (esim. lannoiteteollisuus) tai joissa sillä on selviä teknisiä etuja (esim. terästuotanto). On kuitenkin muistettava, että ilman taloudellista tukea tai fossiilisten vaihtoehtojen sanktiointia nämä vaihtoehdot eivät ole tällä hetkellä houkuttelevia. Vihreä vety on toistaiseksi kalliimpaa kuin fossiilisilla tuotettu vety tai esimerkiksi fossiilipohjaiset prosessit terästuotannossa.
Olennainen huomio artikkelissa on, että vetytaloudessa ei ole näköpiirissä samanlaista teknologisen tehostumisen ja halpenemisen kehitystä kuin esimerkiksi aurinko- ja tuulivoimalla, sillä vetytalous koostuu paljon laajemmasta teknologioiden joukosta, jossa osa ongelmista on vanhoja visaisia insinööritaidon pulmia ja osassa tulee vastaan termodynaamisia rajoja. Toisin kuin esimerkiksi tuuli- ja auringonsähkön tuotannon kasvua, jota on johdonmukaisesti aliarvioitu, vetytalouden kasvua onkin systemaattisesti _yliarvioitu_.
Nykyään valtaosa käytössä olevasta vedystä on fossiilista, maakaasusta tai kivihiilestä tuotettua, ja valtaosa kuluu teollisissa prosesseissa. Pelkästään tämän määrän tuottaminen elekrolyysillä vähäpäästöisen sähkön avulla, eli “vihreänä vetynä”, vaatisi 1,25 kertaa enemmän sähköä kuin globaalisti nykyään tuotetaan tuulella ja auringolla. Veden käytöstä puhutaan vetytalouden kohdalla harvemmin, mutta yllä mainittu vihreän veden tuotanto lisäisi makean veden kulutusta prosentilla globaalisti – lisäksi monet sähköntuotannon kannalta parhaat alueet kärsivät veden niukkuudesta. Onkin tärkeää kehittää elektrolyysitekniikoita, jotka sallivat suolaisen veden käyttöä eivätkä edellytä suolanpoistoa sitä ennen (se lisää merkittävästi energiantarvetta).
Edellä sanottu kertoo vihreän vedyn tuotannon kasvattamisen vaatimasta mittakaavasta, jos nykyisten käyttötapojen ohella tavoiteltaisiin laajempaa roolia energiajärjestelmissä. Artikkelissa arvioidaan vihreän vedyn saatavuuden olevan vähäistä ainakin vuoteen 2040 asti, mahdollisesti pidemmälle, joten käyttötapojen priorisointi on kriittisen tärkeä kysymys.
## BIOS
### Podcast-sarjamme “12 käsitettä maailmasta” tuli päätökseen
Huhtikuussa ilmestyi podcast-sarjamme “12 käsitettä maailmasta” viimeinen erikoisjakso “Taantumus”, jossa Villen ja Teren haastateltavana oli Tero Toivanen. Taantumuksen käsitteen kautta käsiteltiin autoritaaristen liikkeiden nousua ja ilmastopolitiikan takapakkia sekä pohdittiin, miten nämä asiat liittyvät yhteen. Millä tavalla muukalaisvihamieliset, rasistiset ja autoritaariset liikkeet ovat pyrkineet ottamaan ympäristökysymyksiä haltuun? On tärkeää ymmärtää, että ympäristökysymyksen yhteys perinteisiin edistyksellisiin teemoihin kuten tasa-arvoon, vapauteen ja solidaarisuuteen ei ole väistämätön, vaan sitä on rakennettava ja pidettävä yllä.
Kahdentoista varsinaisen jakson ohella sarjassa ilmestyi kahdeksan erikoisjaksoa – eli kaksikymmentä käsitettä, ja koko BIOS-tutkijajoukko oli äänessä. Jaksoista kertyy yhteensä kolmisenkymmentä tuntia kuunneltavaa: perusteellinen ilmainen luentokurssi siis, johdatus ympäristökysymyksen perusteisiin sekä sen uudelleenymmärtämiseen mullistuvassa maailmassamme.
Mikäli podcastien kuuntelu ei ole se juttu, luvassa on samaa kirjallisessa muodossa. Ville ja Tere työstävät parhaillaan teosta _12 käsitettä maailmasta_ , joka ilmestyy vuoden 2026 alkupuolella, sopivasti BIOS-tutkimusyksikön 10-vuotisjuhlan kunniaksi.
### Artikkeli ympäristölupien sujuvoittamisesta
Tellervo Ala-Lahden ja Topi Turusen artikkeli “Ympäristölupamenettelyn sujuvoittamisen ulottuvuudet – Stretegiset hankkeet osana vihreää siirtymää” ilmestyi vuoden ensimmäisessä _Ympäristöjuridiikka_ -lehden numerossa. Kirjoittajat tarkastelevat, millaisia riskejä EU:n vuoden 2024 asetukseen kriittisistä mineraaleista ja nettonollateollisuusasetukseen sisältyy.
Artikkelissa tunnistetaan, että asetusten mukaiseen sujuvoittamiseen liittyy riski siitä, että sujuvoittamistoimet (erityisesti hankkeiden priorisointi) huonontavat paikallisen ympäristönsuojelun tasoa. Lisäksi on epäselvää, missä tilanteessa sujuvoitetut hankkeet oikeasti pystyvät saavuttamaan vihreän siirtymän kannalta merkityksellisiä vaikutuksia. Sujuvoittamistoimiin liittyy myös riski siitä, että EU-asetuksia toimeenpannessaan jäsenmaat keskittyvät pääosin niissä asetettuihin menettelyitä koskeviin reunaehtoin ympäristöllisten seikkojen sijasta.
### BIOS-blogissa energiasiirtymästä ja ilmastovitkastelusta
Huhtikuussa ilmestyi Ville Lähteen kriittinen arvio Jean-Baptiste Fressoz’n teoksesta _More and More and More, An all-consuming history of energy_. Teos on herättänyt paljon huomiota, ja sitä on tulkittu usein virheellisesti. Fressoz käy teoksessa läpi energiajärjestelmien historiaa ja pyrkii osoittamaan, että sellaista “energiasiirtymää”, josta on paljon puhuttu, ei ole oikeastaan koskaan tapahtunut. Energiahistoria ei jakaannut siististi puun, hiilen ja öljyn aikakausiin, eivätkä uudet energianlähteet ole hävittäneet vanhoja, vaan niiden suhde on ollut “symbioottinen”. Esimerkiksi vaikka puun merkitys varsinaisena energianlähteenä on vähentynyt, sillä oli todella pitkään kriittinen materiaalinen rooli kivihiilen ja öljyn tuotannossa. Samalla tavalla kivihiilen tärkeä rooli esimerkiksi teräksen tuotannossa pitää sen sitkeästi osana energiajärjestelmää, joka on teräksestä riippuvainen.
Fressozin on tulkittu väittävän, että energiasiirtymä olisi mahdoton myös tulevaisuudessa, mutta tämä on väärintulkinta. Sen sijaan teos korostaa, että ilmastonmuutoksen aikakaudella on tapahduttava jotain historiallisesti ainutlaatuista. On ajettava tietoisesti alas vakiintuneita ja taloudellisesti kannattavia energianlähteitä. Hän kritisoi sellaista “siirtymäajattelua”, joka sivuuttaa tämän poliittisen haasteen ja perustaa optimisminsa pelkästään teknologiseen kehitykseen, ikään kuin teknologian omat ominaisuudet ajaisivat muutosta. Siirtymäajattelu on saanutkin Friessozin mukaan ideologisen, jopa ilmastotoimia hidastavan roolin, kun se houkuttaa väheksymään poliittisten toimien tarvetta.
Toukokuun lopulla ilmestyvässä BIOS-podcastissa jatketaan keskustelua tästä teoksesta sekä aiemmin Villen tarkastelemasta kirjasta _Overshoot_.
Ville kirjoitti ilmastoasioista myös toukokuisessa blogiesseessä “Ilmastonmuutos ja aika – eli miksi ilmastovitkastelu ei toimi”, jossa hän pureutuu toistuviin ilmastonmuutosta ja sen ajallista luonnetta koskeviin harhakäsityksiin. Ville muistuttaa siitä, miten ilmastonmuutos kertyvänä ongelmana muuttuu koko ajan pahemmaksi ja miten jokainen viivyttelyn vuosi paitsi tekee urakkaa vaikeammaksi myös pahentaa parhaimpiakin lopputuloksia.
> “Jos ilmastonmuutos otetaan tosissaan, on opittava ajattelemaan asiat uusiksi. On ymmärrettävä, että mahdollisimman aikaisin toimiminen on aina parempi kuin myöhemmin. On hahmotettava, että viivyttely sulkee pois hyviä tulevaisuuksia. Ilmastonmuutoksen seuraukset pahenevat jokaisen menetetyn vuoden myötä. Eli mikäli on tosissaan ilmastonmuutoksen kanssa, on hylättävä “ilmastorealismin” kaltaiset puheet, on lakattava valehtelemasta itselleen. Jos ei ole tosissaan, voisi edes olla avoimesti ilmastotoimia vastaan, olla piittaamatta tulevaisuudesta, eikä piilotella moisten valheiden taakse.”
Essee on erityisen ajankohtainen nyt, kun Suomessakin on puhetta ilmastotavoitteiden viivyttämisestä tai alentamisesta. Suosittelemme Mikko Pelttarin kirjoittamaa _Suomen Kuvalehdessä_ ilmestynyttä juttua tästä aiheesta. Kansainvälisestikin on kuultu lisää huolestuttavia ääniä: Iso-Britanniassa Tony Blair on hyökännyt ilmastotavoitteita vastaan, Ranskassa laaditaan ennakkosuunnitelmia jopa tyystin katastrofaalista neljän asteen lämpenemistä varten, ja ajatuspaja Council of Foreign Relations teki “ilmastorealismin” aloitteen.
### Muuta
Ville Lähde kävi keskustelemassa Vilma Sandströmin ja Olli Puumalaisen kanssa The Ulkopolitist -podcastissa siitä, miten maailma ruokitaan ilmastonmuutoksen aikakaudella.
Villeä myös haastateltiin _Voima_ -lehteen. Mika Pekkola kyseli BIOS-työstä sekä Villen pitkästä urasta ruokakirjoittajana Hyvä kurkku -blogissa.
> ”Meille on syötetty 1990-luvulta alkaen ajatusta siitä, että ihminen voi vaikuttaa maailmaan lähinnä kuluttajana ja erillisenä yksilönä”, Lähde sanoo. Samalla toiminta järjestöissä, puolueissa, ammattiliitoissa ja kansanliikkeissä on alettu käsittää toissijaisena.Yksilöllisillä elämäntapamuutoksilla on kuitenkin rajoituksensa, Lähde sanoo.“Kollektiiviset pyrkimykset muuttaa elämää ylläpitäviä järjestelmiä, kuten liikennejärjestelmää, energiajärjestelmää ja koulutusjärjestelmää, ovat monisatakertaisesti tehokkaampia kuin yksilön pyrkimykset mestaroida omaa elämäänsä.”
BIOS-ekonomisti Jussi Ahokas on ollut tietysti säännöllisesti äänessä Raha, talous ja politiikka -podcastissa.
Kannattaa kuunnella myös Ylen Metsä-Suomen jakso, jossa palataan vuoteen 2017 ja tutkijoiden metsäjulkilausumaan, jota BIOS oli fasilitoimassa. Alkuperäisistä allekirjoittajista Panu Halme ja Sampo Soimakallio muistelevat julkilausuman saamaa vastaanottoa.
Antti Majava haastateltiin _HS Vision_ juttuun “Nälkämaan talousihme”:
> “”Kainuuta on kautta aikojen riivannut asema resurssiaittana”, Majava sanoo.
> ”Vaikka sen talous nyt kasvaa, on huolehdittava, että kasvu tapahtuu maakunnan kannalta kestävällä tavalla.”
> Hän soisi, ettei historia enää toistaisi itseään. Maakunnan täytyisi olla tarkkana, että myös se hyötyy, kun yhtiöt louhivat metalleja Kainuun uumenista, hakkaavat puita sen metsistä ja ostavat hehtaarikaupalla sen maata.”
BIOS-ekonomisti Jussi Ahokasta haastateltiin Ylelle Trump-kriisistä ja _Ilta-Sanomiin_ puolustusmäärärahoja koskevasta poikkeusluvasta. Puheeksi tulivat myös kysymykset yhteisvelasta ja “tarkkailuluokasta”.
### Lopuksi
Kesän korvalle joitain lukusuosituksia: Kuntaliitto selvitti suomalaisten kuntapäättäjien näkemyseroja kestävyydestä, Luonnonvarakeskuksen uusi julkaisu syventyi vaihtoehtoisiin talousnäkökulmiin ja Koneen Säätiö rahoitti uutta ympäristöasioita ajavaa lakitoimistoa.
_Nature_ esitteli tuoretta tutkimusta, joka käsittelee tuoreiden sukupolvien elämää ilmastonmuutoksen keskellä. _Guardianin_ jutussa taas käsiteltiin laajaa kokoavaa tutkimuskatsausta, joka pureutuu luontokadon syihin.
JAA
