Advertisement · 728 × 90
#
Hashtag
#kirjoitus
Advertisement · 728 × 90
Matkalla luovuuteen ja pohdintoihin ajatusten kaarnaveneessä Matkalla luovuuteen ja pohdintoihin ajatusten kaarnaveneessä

Kokeillen tässä hieman kirjoitella tarinoita ja novelleja itseäni haastaen. Rohkaisen tutustumaan ajatuksiin ja jättämään kommentteja.
kelokyna.fi
#ajatuksia #novelli #kirjoitus

0 0 0 0
Preview
Anteeksianto: valinta, vaatimus vai mahdottomuus? Mitä jos anteeksianto ei ole hyve, vaan vaatimus? Entä jos sen puuttuminen ei merkitse epäkypsyyttä, vaan pidättäytymistä totuudessa? Tässä esseessä tarkastellaan anteeksiantoa eri kulmista. Tutkin…

epilogi.blog/2025/04/17/a...

#anteeksianto #mielenhyvinvointi #itsetuntemus #tunteet #toipuminen #psykologia #kirjoitus #blogi #itsensäetsiminen #myötätunto #rehellisyys #itsensäkehittäminen #voimavarat #elämäntaito #sallitunteet

1 0 0 0
Kuva koneella kirjoitetusta tekstistä, otsikkona "Näkymättömät metsät". 

Näkymättömät metsät 

Metsä on astia josta juomme, hengitämme. Tästä tulisi puhua, tulevaisuuden näkymättömistä metsistä, silmuina uinuvista puista, koeputkissa rakentuvista lehvästöistä, huomispäivästä jonka asukkaat yhä nukkuvat. Puut ovat jalat joilla seisomme - kaadammeko metsiämme ajattelematta kaikkia niitä askeleita jotka meidän on vielä otettava? Syövytämmekö hapoilla maisemasta vihreän rikkauden, kesän toivon, puhtaan tuulen havisevat purjeet?

Miten vanha metsä onkaan ja miten muuttuva, moninainen! Tämä ihmisyyden tahaton etuvartio on levinnyt laajalle, se on koti jossa askaroimme. Muutosten kourissa metsä on säilynyt ajattomana; se pysyy missä voi, se levittäytyy minne mahdollista, mutta pilviä se ei halua vangita, aaltoja voittaa, vuoria tasoittaa; metsä elää vain itseään, se on kasvikunnan yhteys joka tuo kodin eläimille; metsä on istukka johon on hyvä kiinnittää napanuora.

Kuva koneella kirjoitetusta tekstistä, otsikkona "Näkymättömät metsät". Näkymättömät metsät Metsä on astia josta juomme, hengitämme. Tästä tulisi puhua, tulevaisuuden näkymättömistä metsistä, silmuina uinuvista puista, koeputkissa rakentuvista lehvästöistä, huomispäivästä jonka asukkaat yhä nukkuvat. Puut ovat jalat joilla seisomme - kaadammeko metsiämme ajattelematta kaikkia niitä askeleita jotka meidän on vielä otettava? Syövytämmekö hapoilla maisemasta vihreän rikkauden, kesän toivon, puhtaan tuulen havisevat purjeet? Miten vanha metsä onkaan ja miten muuttuva, moninainen! Tämä ihmisyyden tahaton etuvartio on levinnyt laajalle, se on koti jossa askaroimme. Muutosten kourissa metsä on säilynyt ajattomana; se pysyy missä voi, se levittäytyy minne mahdollista, mutta pilviä se ei halua vangita, aaltoja voittaa, vuoria tasoittaa; metsä elää vain itseään, se on kasvikunnan yhteys joka tuo kodin eläimille; metsä on istukka johon on hyvä kiinnittää napanuora.

Aamun pyöräilyllä tuli mieleen että meikäläinen on sitä sukupolvea joka oppi kirjoittamaan koneella eikä vain näppäimistöllä joka on kytketty johonkin kummaan koneeseen. Sellaistakin tapahtui että naputtelin käsin kirjoitetun tekstin koneella paperille.
#kirjoitus #konekirjoitus

4 1 1 0